Perustanpas uuden blogin pojan syntymän kunniaksi. Pitäähän sitä jotain tekemistä kotiäidillä olla;)
Maailman ihanin, suloisin ja kultaisin poika syntyi 25.3.2011 rankan ja vaikean synnytyksen tuloksena, palkintona. Eilen vietettiin 2kuukautis päivää. Aika on kulunut aivan liian nopeasti, mutta ihanaa on ollut. Käsittämättömän ihanaa. Nyt poika on jo iso ja oppii koko ajan uutta. Hymyjä satelee kokoajan, oikea hymypoika, ja äänensävyjä alkaa muodostua. Meillä tykätään jutella. Nyrkit on löydetty ja niitä maistellaan, pikkuhiljaa pidetään lelujakin käsissä. Meidän arki on suurimmaksi osaksi helppoa. Nukutaan vierekkäin, joten vaikka herättäisiin viisi kertaa yössä syömään, se ei haittaa kun äidin on niin helppo puoliunessa syöttää pikkunen. Meillä itketään aika normaalin verran, vaan jos joku oikeen ärsyttää. Yleensä nälkään ja syömiseen liittyen, tai jos väsy alkaa olla liian kova. Päikkäreitä nukutaan vielä milloin vaan nukuttaa. Parhaiten nukutaan sylissä. Mutta iltaunille nukahdetaan todella helposti. Ainoa välillä murhetta tuottanut asia on pojan kampurajalat, joita on nyt hoidettu 5 viikon sarjakipsauksella, kaksi viikkoa sitten katkaistiin akillesjänteet, ja ensi viikolla saadaan tankokengät. Mutta kuntoon jalat saadaan.
Minä olen toipunut yllättävän hyvin synnytyksestä, vaikka 3-asteen repeämät tuli ja muuta, mutta reilu viikko sitten aloitin jopa taas lenkkeilyn(sitä oli niiin ikävä), ja se tuntui vaan ja ainoastaan hyvältä. Kaikki lihakset on saatu jo kondikseen joten uskallan rauhassa aloitella juoksemista. Lenkkeilen aina vaunujen kanssa, joten poika saa siinä hyvät päikkärit. Kahden viikon päästä vietetään nimiäisiä. Kummankin suvulle erinäisitä syistä erikseen:D Kortteja yritän hirvellä kiireellä askarrella, mutta poika ei ole viime päivinä nukkunut kuin hyvin lyhyitä päikkäreitä kerralla, joten aikataulusta ollaan pahasti jäljessä. Muutenkin suunnitelmat pitäisi saada valmiiksi, ja kaikki ostettavat ostettua.
Arki meillä sujuu leppoisasti ja iloisesti. Alusta asti ollaan oltu aika menevää sorttia, päivittäin käydään vähintään lenkillä tai kaupoilla, ja viikonloppuisin ulkoillaan ja kyläillään enemmän. Kovasti odotellaan kesää ja lämpimiä ilmoja. Piknikkejä, kalastusta, kirppareita, ihmisiä, mökkeilyä, lenkkeilyä, grillailua. Ja miehen kesälomaa.
Ihana lukea pikkuisemman vauvelin juttuja, tuntuu niikuin meidän tyttö olis löytänyt nyrkkinsä ikuisuus sitten, vaikka siitä ei ole kun vajaa 5 kuukautta. Aika tosiaan menee ihan hirveen nopeesti. :/
VastaaPoistaOon sulle kuule kateellinen yhdestä asiasta :D : Mäkin oon aina halunnut juosta, mutta en oo saanut aikaseks koskaan kunnolla aloittaa :D Ja ärsyttää kun ei kumminkaan jaksa juosta kun minuutin haha :D Ehkä joskus..
Tsempit pikkuruiselle kompuroihin, kyllä ne siitä :)
Voi, mulla ehti jo tulla ikävä sua, ihana kun oot taas kuvioissa!!
VastaaPoista